Vuonna 2006 Pirjo Tiira piti messuilla Lahdessa luennon kalevalaisesta jäsenkorjauksesta.  Kiinnostuin, ja koska kurssi oli kohtuullisen matkan päässä, eikä hintakaan ollut paha, ilmoittauduin. En todellakaan ymmärtänyt silloin, miten upeaa hoitomuotoa aloin opiskelemaan ja millaisen aarteen olin löytänyt. Alku oli hyvin vaikeaa, koska kokemukseni ihmisen kehon käsittelystä oli hyvin vähäistä. Pikkuhiljaa käsien herkkyys kuitenkin lisääntyi ja opin aistimaan lihasjännityksiä, hermopinteitä sekä nikamalukkoja. Myös oman kehoni tuntemus kasvoi.

Olin todella onnekas ystävystyessäni samalle kurssille osallistuvan, lähelläni asuvan, toisen opiskelijan kanssa. Harjoittelimme yhdessä tekemällä toisillemme vaihtohoitoja. Muistan aina sanoneeni hoidon jälkeen: ”Tämä on niin ihana hoitomuoto. Tuntuu niin hyvältä!” Ajattelin, että tätä opinpolkua täytyy jatkaa.

Kaksi vuotta opiskeltuani jäsenkorjausta pidin tietoisen sulattelutaon. Olin jo aloittanut lähihoitajan opinnot, se vaati koko huomioni. Uuden ammatin myötä tuntemus ihmisen anatomiasta, fysiologiasta, erilaisista sairauksista ja lääkehoidoista kehittyi. Opin myös ymmärtämään, miten terveydenhuolto toimii suomalaisessa yhteiskunnassa.

Valmistuin Kansanlääkintäseura ry:n järestämästä jäsenkorjauksen koulutusohjelmasta helmikuussa 2013. Olen siitä lähtien tehnyt jäsenkorjaus hoitoja säännöllisesti lähihoitajan työn ohella.

Tiedonjano oli edellleen suuri. Minua oli aina kiehtonut ihmisen meridiaanijärjestelmä, joten päädyin Lahdessa opiskelemaan kiinalaista lääketiedettä Timo Aron ja Petri Federleyn opissa. Akupunktiohoitajaksi valmistuin vuonna 2016. On ihmeellistä, kuinka kiinalaiset osasivat nähdä kehon epätasapainon merkkejä jo paljon varhaisemmassa vaiheessa ennen kuin diagnosoitava sairaus kehittyi. Ennen vanhaan Kiinassa lääkärille maksettiinkin siitä, että hoidettava pysyi terveenä ja sairastuminen merkitsi epäonnistumista. Toivoisinkin ihmisten tietoisuuden lisääntyvän ja että ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon panostettaisiin yhä enemmän niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.

Kiinalaisen lääketieteen koulutusohjelman alussa meille sanottiin, ettemme näe maailmaa koulutuksen jälkeen enää samoin silmin. Niin se oli. Opin näkemään, kuinka luonnossa kaikki muuttuu ja kaikella on aikansa – kuin myös ihmiskehossa. Kaikki nitoutuu yhteen ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elämä on jatkuvaa muutosta ja tasapainon hakemista.  

Olen siis opiskellut kiinalaista, hyvin vanhaa, lääketiedettä kehon energiajärjestelmästä ja sen toiminnasta sekä suomalaista perinnehoitoa tuki- ja liikuntaelinvaivoihin liittyen. Molemmissa on mukana syvää vanhaa viisautta, jota ei pysty hetkessä sisäistämään. Näihin ammatteihin ei koskaan oikeasti valmistu, vaan jokainen hoito on myös osa oppimisprosessia. Pienistä palasista syntyy suuri kokonaisuus. Saamme olla kiitollisia siitä, että nämä hoidot ja tämä tieto on säilynyt myös meidän päiviimme asti.

Omaa kehoa on tärkeää aika ajoin huoltaa. Sen kyllä tuntee nahoissaan, jos ei kiireen takia anna aikaa itselleen. Käyn itsekin säännöllisesti kalevalaisessa jäsenkorjauksessa. Minulle on ollut hoidoista paljon hyötyä. Hoitojen avulla kehosta on poistunut jännitystiloja eivätkä kivut ole päässeet yllättämään. Toinen loistava keino, jonka olen löytänyt oman kehoni huoltoon, on taiji terveysliikunta.

Hyvinvointi on iso kokonaisuus. Olen kokenut, että kehoa huoltamalla mielikin rauhoittuu, negatiiviset tunteet menettävät merkityksensä. Olen luonteeltani ikuinen tutkija – ikuinen opiskelija. Viime vuosina olen tehnyt töitä pysähtymisen opettelussa, kaiken opitun sulattelussa ja syventämisessä.

Elämä on vaan niin ihanaa ja matka jatkuu.