Olen Piret Kanarik ja olen kotoisin Etelä-Viron maaseudulta, Räpinan läheisestä kylästä nimeltä Köstrimäe.
Syntyessäni Viro oli vielä osa Neuvostoliittoa ja maan uudelleen itsenäistymisprosessi osui lukiovuosiini. Se oli ihmeellistä ja historiallisesti hyvin merkityksellistä aikaa.
Sain lapsena kokea nykynäkökulmasta katsottuna melko harvinaista elämäntyyliä: omavaraisuutta, jossa melkein kaikki tehtiin itse. Kasvikset kasvatettiin lähipelloilla ja navetassa oli omaan tarpeeseen kanoja, possuja, lampaita, jäniksiä ja välillä jopa lehmä. Kellari täyttyi perunoista ynnä muista kasviksista ja säilykkeistä koko talven tarpeeseen. Sahverin nurkassa oli aina iso tynnyri täynnä hapankaalia.
Rakastin maaseutua, luontoa, puutarhaa, metsiä, peltoja — sitä kaikkea. Sain kasvaa vapaasti luonnon ympäröimänä ja nähdä kuinka tullaan toimeen hyvin omavaraisesti. Olen hyvin kiitollinen tästä kokemuksesta.
Elämä kuljetti minut kuitenkin nuorena aikuisena Suomeen Keski-Pohjanmaalle ja sieltä kahdeksan vuotta myöhemmin Lahden seudulle, ja lopulta lapsenlapseni perässä muutin Keravalle. Näin ihastuin myös tuhansien järvien maahan ja molemmat maat ovat ajan myötä löytäneet pysyvän paikan sydämessäni. Kun täytän 50 vuotta, voin sanoa asuneeni puolet elämästäni Eestissä ja puolet Suomessa.